Fiasko tekeillä: Enemmän dataa ei ole vastaus koronaviruspandemiaan

Harry Cranen essee

Harry Crane

John Ioannidis julkaisi 17.3.2020 kolumnin, jossa hän vähättelee koronaviruksen kuvaamista “kerran vuosisadassa tapahtuvaksi pandemiaksi”. Hän sen kuvaa sen sijaan maailmanlaajuisia toimia viruksen torjumiseksi “kerran vuosisadassa tapahtuvaksi datafiaskoksi” [4]. Artikkelin pääsisältö, jota käsittelen jäljempänä alakohdissa 1.-3., on, että tiedämme edelleen hyvin vähän taudista, sen aiheuttamasta kuolleisuudesta ja sen kansanterveydelle aiheuttamista kokonaisriskeistä. Näiden epävarmuuksien vuoksi, Ioannidis väittää, meidän pitäisi hankkia lisää dataa näyttöön perustuvien poliittisten päätösten tekemiseksi. Ionnadisin kehotus hankkia lisää näyttöä ja tutkia asiaa saattaisi olla täysin tarkoituksenmukaista kaikissa muissa kuviteltavissa olevissa tutkimustilanteissa. Se on kuitenkin täysin yhteensopimaton dynaamisten ja monimutkaisten ongelmien käsittelemiseen reaaliajassa. Artikkelissa ei esitetä ehdottomia väitteitä, mutta se istuttaa sekaannuksen siemeniä ja tuo esiin monia epäilyksiä pandemian torjuntaan liittyvien maailmanlaajuisten pyrkimysten osalta.

Jos edes pieni joukko suuresta yleisöstä tai kuka tahansa viranomainen — presidentti, kuvernööri, pormestari tai koulun rehtori — jakaisi Ionnadisin kirjoittaman kolumnin näkökulman, seuraukset voisivat olla vakavia. Viruksen leviäminen jatkuisi edelleen ja se tartuttaisi kymmeniä tai satoja tuhansia ihmisiä, mikä johtaa edelleen terveydenhuoltojärjestelmän ylikuormittumiseen, tarpeettomiin kuolemiin ja täydelliseen katastrofiin. Ioannidis myöntää, että kehittyvän tilanteen keskellä ei ole saatavilla informaatiota. Tämän epävarmuuden vuoksi hänen vaistonsa sanoo

1. verrata koronavirusta koskevia tilastoja influenssaan;
2. mainita laajat epävarmuustekijät kuolleisuuden ja tartuntatapausten lukumäärän täsmällisistä arvoista; ja
3. pyytää lisänäyttöjä ennen kuin jatkotoimenpiteistä päätetään.

Tämä on vaarallista ja mahdollisesti tappavaa. Käsittelen näitä kolmea pääasiaa alla. (Linkki Ioannidisin artikkeliin löytyy viitteistä.)

1. Vertailut influenssaan ovat perusteettomia, varsinkin kun otetaan huomioon kaikki se, mitä lääketieteellinen yhteisö ja sairaudesta toipuneet ovat asiasta kertoneet. Jopa Ioannidis myöntää: “Pessimistisimmässä skenaariossa, josta en ole samaa mieltä, jos uusi koronavirus tarttuu 60 prosenttiin maailman väestöstä ja yksi prosentti tartunnan saaneista kuolee, seurauksena on yli 40 miljoonaa kuolemaa maailmanlaajuisesti mikä vastaa vuoden 1918 influenssapandemiaa [espanjantauti].” Vaikka tämä olisi kuinka epätodennäköistä tahansa, se on tarpeeksi huono skenaario heikentääkseen Ioannidisin koko argumenttia. Kuten minä ja monet muut olemme kirjoittaneet aiemmin [2, 3, 5, 6], pienen todennäköisyyden ja vakavien seurausten tapahtuman edessä kaikki mahdolliset toimenpiteet on tehtävä todennäköisyyden pienentämiseksi ja seurausten lieventämiseksi.
2. Toimimme huomattavassa epävarmuudessa. Ioannidis tunnustaa pahimman skenaarion kilpailevan vuonna 1918 alkunsa saaneen espanjantaudin kanssa. Ioannidisin arvioi parhaassa skenaariossaan kuolleisuuden Yhdysvalloissa olevan 0,05 prosenttia, “alempi kuin kausi-influenssan”. Hän varoittaa, että “maailman lukitsemiseminen, jolla voi olla valtavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia, voi olla täysin irrationaalista”. Vakavassa epävarmuudessa on luonnollista ja tervejärkistä toivoa parasta, mutta varautua pahimpaan. Ioannidis 0,05 prosentin kuolleisuusennuste sen sijaan olettaa parhaan skenaarion ilman minkäänlaista suojautumista kaikkein todennäköisintä tapausta vastaan, pahimmasta tapauksesta puhumattakaan.
3. Ioannidis haluaa lisää dataa tapausmäärien ja kuolleisuuden estimoimiseksi. Maaliskuun 17. päivään mennessä maailmanlaajuisesti yli 100 maassa on vahvistettu yli 197 000 koronavirustapausta ja lähes 8 000 kuolemantapausta. [1] Todellisuudessa on paljon enemmän sairastumistapauksia eli sellaisia, joilla ei ole oireita tai joita ei ole testattu. Ei ole muuta tapaa sanoa tätä: tarkoilla numeroilla ei ole merkitystä. Ottaen huomioon sen vakavuuden, mitä olemme jo nähneet ja epävarmuus siitä, mihin voimme olla matkalla, varovainen lähestymistapa on ehdottomasti olla odottamatta estimaattiemme terävöittämiseksi. Jos mahdollisesti aliarvoimme tapauksia 300:n kertoimella (kuten Ioannidis viittaat), niin oletetaan, että olemme 300 kertaisesti väärässä ja toimimme vastaavalla tavalla. Olivatpa tapausnumerot tänään mitä tahansa, ne todennäköisesti kaksinkertaistuvat (tai vielä pahentuvat) viikon kuluessa, jos vakavia askeleita ei oteta. Tilanne on huono, ja se vain pahenee, jos Ioannidis ja muut, jotka kehottavat rauhallisuuteen, vaivuttavat meidät väärään turvallisuuden tunteeseen.

Jotkut saattavat nopeasti hylätä Ioannidisin artikkelin virheellisenä ja huolestuttavana poikkeamana todellisesta ongelmasta. Mutta jotkut ovat toista mieltä. Jotkut ovat taipuvaisia uskomaan pelkkää hyvää, kun joku pysähtyy esittämään kriittisiä tieteellisiä kysymyksiä maailmanlaajuisen paniikin aikana. Ne, jotka eivät ymmärrä Ioannidisin artikkelin vakavia kielteisiä seurauksia, eivät ymmärrä asian ratkaisevaa ydintä. Ioannidisilla on ollut arvostettu tieteellinen ura, jonka myötä hänellä on suurta vaikutusvaltaa niihin ihmisiin, jotka tekevät päätöksiä korkeimmilla tasoilla. Ei ole epäilystäkään siitä, että Ioannidisin mielipiteitä harkitaan huolellisesti, mutta hänen artikkelissaan ilmaistut mielipiteet on räätälöity akateemis-tieteelliseen työhön, ei maailmanlaajuiseen kriisiin. Ioannidisin kolumni kuuluu tavanomaiseen akateemiseen mielipidekirjoituksena, aivan kuten se olisi kirjoitettu minä tahansa muuna aikana, mistä tahansa muusta aiheesta. Se ei heijasta kiireellisyyttä — itse asiassa se korostaa kiireellisyyden vastakohtaa — ja se vähättelee merkittävästi olosuhteiden vakavuutta, ja kolumni antaa väärän viestin kaikille, jotka lukevat sen.

Ioannidisin viesti saattaa viivästyttää kriittisiä toimia ja turruttavat yleisön kohtaamillemme todellisille riskeille. Koronaviruksen kaltaisesta dynaamisesta ja monimutkaisesta ongelmasta tarvitaan aina lisätietoja, mutta meidän on tyydyttävä siihen, mitä meillä on tarjolla. Tämä ei ole akateeminen tutkimusprojekti. Tämä on tosielämää, reaaliajassa. Vakavan epävarmuuden edessä emme voi viivyttää toimia odottaen lisää näyttöä tai lakaista katastrofaalisia riskejä maton alle sillä perusteella, että on irrationaalista ryhtyä rajuihin vastatoimiin.

—

Viitteet

[1] Johns Hopkins Coronavirus Map.

[2] The Precautionary Principle.

[3] H. Crane. Naive Probabilism. Researchers.One, 2020. [suomennos].

[4] J. Ioannidis. A fiasco in the making? As the coronavirus pandemic takes hold, we are making decisions without reliable data. STAT, 17.3.2020.

[5] J. Norman. Global Decentralization for Risk Mitigation and Security. Researchers.One. [suomennos].

[6] J. Norman, Y. Bar-Yam, and N. Taleb. Systemic risk of pandemic via novel pathogens — Coronavirus: A note. [suomennos].

Suomennos Harry Cranen (Twitter) esseestä “A fiasco in the making: More data is not the answer to the coronavirus pandemic”. Essee ilmestyi 17.3.2020 Researchers.one-verkkosivustolla. Kirjoitusta ei ole vertaisarvioitu.

Crane tutkii todennäköisyysteoriaa, tilastotiedettä, logiikkaa ja niiden soveltamista kompleksisuustieteeseen ja kompleksiseen data-analyysiin. Crane työskentelee Rutgersin yliopistossa apulaisprofessorina ja hän on tilastotieteen Chancellor’s Excellence -tutkija. Hän on väitellyt tilastotieteestä Chicagon yliopistosta.

Kirjoituksen on suomentanut Thomas Brand (Twitter).