Miten 4-päiväisen työviikon saa toimimaan

Aloitin talvella 80 % työviikon. 5:2:sta tuli 4:3, elämä…

Ennen kun sanot hoitavasi homman, anna katseen kiertää huoneen ympäri

Ongelmani on, että päädyn puuhanaiseksi melkein aina. Heittelen ideoita yhteisissä keskusteluissa ja innostun niistä itse. Näen kirkkaana, miten paljon maailma hyötyisi tuonkin asian toteutumisesta. Kun tulee…

Mitä jos ei osannut sanoa ‘ei’?

‘Ei’ on maailman vaikein pikku sana, jota puolet meistä parhaillaan opiskelee.

Opiskeluiden aikana on pakko välillä ratkoa sitä, että “joo” on jo lipsahtanut suusta ja elämää uhkaa sortumavaara. Sekä töissä että kotona.

Niskalenkki dopamiinikoukusta

Ensin kohupaljastus (tai sitten ei):

Kirjoitan rauhoittumisblogia, koska suutarin lapsella ei ole kenkiä. Kun stressitaso nousee tarpeeksi, työtapavalmentaja säntäilee ja panikoi. Ja on siitä supernolo koska eihän niin pitäisi olla.

Kun pitäisi nukkua eikä nukuta

Kaikki me tiedetään se tunne. Työpäivä huomenna, kello on miljoona eikä nukuta. Päivän tapahtumat tai…

Viisi kysymystä ennen sitoutumista

Vuonna 2018 ennen kuin sanon joo uusiin innostaviinkaan tekemisiin, kysyn itseltäni nämä viisi kysymystä:

1. Kuinka tärkeä asia on pyytäjälle, systeemin kannalta?

Ei pelkoa vaan ystäviä

Joskus paineita on vaan yksinkertaisesti liikaa. Silloin menee helposti “pakene tai taistele”-tilaan kaiken suhteen.

Mikä voisi mennä pieleen? Millaisia epäluuloja vastaan minun pitää tätä hanketta puolustaa? Kuka voisi tahtoa tälle jutulle pahaa?

Jopoilu — leikkiä työmatkoihin

Yhtenä kauniina kevätpäivänä pyörämatkalla asiakkaan toimistolle hätkähdin ylämäessä. Olin ohittanut jo neljä pyöräilijää, huohotin, purin takahampaita yhteen. Jos olisi ollut peili, olisin varmasti nähnyt otsassani syvät kurtut.

Mikä toive löytyy stressin pohjalta?

Olin päivänä muutamana töiden alettua tutussa tilanteessa. Zen-harjoituksista huolimatta syksyn työkuorma alkoi yhtälönä näyttää hurjalta. Mieto kuristava tunne kurkussa ei kadonnut vaikka kuinka hengittelin ja suunnittelin.

Ratsastatko vahvuuksillasi vai viilaatko heikkouksiasi?

Entä jos kehittymisen idean kääntäisi toisin…