Maskikelkka on käännettävä — nyt!
Kansanmaskien riskit ovat vähäiset, hyödyt erittäin suuret
Suomen koronarajoituksia on purettu, mutta korvaavia keinoja ei ole otettu käyttöön. Nyt tartunnat ovat lähteneet uuteen nousuun. Myös ihmisten koronatietoisuus ja siten varovaisuus kanssakäymisessä näyttävät kesän aikana vähentyneen. Syksyn kehityksen suunta ratkaistaan nyt tehtävillä päätöksillä. Tilanne on kriittinen, ja linjaa tulee muuttaa nyt.
Uusi koronavirus (SARS-CoV-2) tarttuu aerosolina. Tämän takia hyvä käsihygienia, hihaan yskiminen ja (huonosti noudatettu) kahden metrin turvaväli eivät ole riittäviä keinoja epidemian pysäyttämiseksi. Tästä syystä lähes koko muu maailma — sekä tiedeyhteisö että päättäjät — suosittelevat maskinkäyttöä. Suomi jostain syystä ei. Suomi tekee maskiasiassa vakavan virheen, joka uhkaa koitua kalliiksi.
Koronavirus leviää ryppäinä, joiden joukossa esiintyy niin sanottuja supertartuttajatapahtumia: yksi ainoa kantaja voi tartuttaa kymmeniä, jopa satoja ihmisiä yhdessä tilaisuudessa tai lyhyessä ajassa. Supertartuttajatapahtumia on esiintynyt myös Suomessa. Esimerkiksi naistenpäivän konsertti Musiikkitalolla johti yli sataan uuteen koronavirustartuntaan ja häätilaisuus maaliskuussa altisti kaikki osallistuneet tartunnalle. Koronavirus tarttuu oireisten lisäksi myös kokonaan oireettomilta kantajilta, sekä usean päivän ajan kantajilta, joiden oireet eivät ole vielä alkaneet.
Kesällä on jatkuvasti toisteltu, että uusiin koronatoimiin ei ole tarpeen ryhtyä, koska tilanne on juuri nyt hyvä. Suomessa sairaalahoidossa on vain kourallinen ihmisiä, mutta entä jos epidemia leimahtaa uudelleen liekkeihin? Tilanne muuttuu hyvin nopeasti kohtalaisesta katastrofaaliseksi. Näin on käynyt niin monessa maassa, että Suomessa ei tarvitse näitä virheitä toistaa.
Epidemian eksponentiaalinen kasvu tulee todennäköisesti yllättämään meidät taas, koska emme kykene sen uhkaa hahmottamaan: pieni joukko tartuntatapauksia voi muuttua nopeasti — jo muutamassa viikossa — monikymmenkertaiseksi. Elämme juuri nyt käännekohtaa, koska syksyn tultua elinympäristömme muuttuu lasten palatessa kouluun ja aikuisten siirtyessä työpaikoille. Suomi sallii elokuun alussa yli 500 hengen sisätilaisuudet ja avaa koulut elokuun puolivälissä. Jokainen päättää itse, osallistuuko joukkotapahtumaan vai ei, mutta kouluissa on riskiryhmiin kuuluvia sekä henkilökunnan että oppilaiden joukossa. Tartuntojen rypäsmäisyyden vuoksi tartuntariski ulottuu huomattavasti välitöntä kouluyhteisöä pidemmälle. Nämä päätökset — joukkotapahtumat ja koulujen avaaminen — lisäävät (muun muassa aerosolileviämisen ja supertartuttajatapahtumien vuoksi) merkittävästi uuden tartunta-aallon mahdollisuutta, ja sen hinnan maksavat erityisesti yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa olevat. Uusia tehokkaita suojaustoimia tarvitaan nyt.
Suomen koronakriisi räjähti käsiin helmikuun puolivälissä. Tällöin muun muassa hiihtolomiaan viruslingoissa viettäneet suomalaiset palasivat takaisin kotiin, eikä Suomessa näyttänyt olleen mitään käsitystä eristys-/karanteenitoimien, testauksen tai tartuntaketjujen jäljityksen ehdottomasta tarpeellisuudesta. Lukemattomat suomalaiset kertoivat siitä, ettei heille edes kerrottu varotoimien — etenkään omaehtoisen karanteenin — tarpeellisuudesta. Kansalaiset jätettiin pitkälti oman onnensa ja järkeilynsä nojaan, ja lopputuloksena oli koronavirusepidemian ensimmäinen aalto Suomessa, tuhansia sairastuneita, satoja kuolleita, koulujen ja Uudenmaan sulku, nopea siirtyminen etäelämään, ravintoloiden ja baarien yhtäkkinen sulkeminen ja miljardien kustannukset, sosiaalisista haitoista ja mielenterveyden ongelmista puhumattakaan.
Helmikuun opit ja tapahtumat ovat kuitenkin päässeet jostain syystä unohtumaan. Koronavirustilanne maailmalla on erittäin vakava ja melkein viikottain kerrotaan siitä, miten globaalit päivätartuntaennätykset on taas ylitetty. Nyt Suomi vapauttaa matkustamista ja unohtaa tukkia paluuliikenteen koronatuliaiset. Suomi ei edelleenkään toteuta järjestelmällistä karanteeni- ja testausohjelmaa maahamme saapuville kansalaisille tai muille matkustajille. Tilanne on kestämätön.
Tänään ilmoitetut uudet koronatapaukset ovat voineet saada tartunnan eilen tai jopa viikkoja sitten. Tilastot uusista tapauksista eivät siis kerro mitään varmaa nykyhetkestä. Hallitus näyttää ajattelevan, että rajoitus- ja suojatoimia voidaan poistaa kerralla, vaikka epidemiassa on kyse eksponentiaalisesta kasvusta, monimutkaisista palautesilmukoista ja aikaviiveistä. Sen sijaan, että avaamme oven uudelle epidemia-aallolle, olisi rajoitustoimien poistamisessa edettävä varoen — ja samalla varmistettava jo saavutetut voitot ottamalla käyttöön uusia toimia. Hallituksen hybridistrategiassa puhuttiin siirtymisestä tylpistä keinoista hallittuihin alueellisiin täsmäkeinoihin, mutta näitä jälkimmäisiä ei kuitenkaan ole pantu toimeen. Sen, mitä päätämme tänään, on vastattava tilannetta muutaman viikon kuluttua; jos teemme liian vähän, tulos voi olla katastrofaalinen. Keskellä epidemian aiheuttamaa kriisiä yleisen varovaisuusperiaatteen mukainen “ylireagointi” on oikea reaktio vallitseviin epävarmoihin olosuhteisiin. Meidän on käytettävä nyt käsissä oleva aika oikein.
Koronaviruspandemia voidaan ratkaista seuraavin keinoin:
- Kehitetään sellaisia keinoja ja tapoja, joiden avulla kaikki tartunnan saaneet pystytään tunnistamaan, tartuntaketjut katkaisemaan ja koronavirukselle altistuneet asettamaan karanteeniin määräajaksi.
- Kehitetään lääkehoito, jonka ansiosta koronavirukselle altistuneet eivät sairastu koronavirustautiin.
- Kehitetään turvallinen ja tehokas rokote, jolla muodostuu pitkäaikainen suoja koronavirustautia vastaan.
Ensimmäinen ratkaisumalli riippuu tahtotilasta. Se on mahdollista käynnistää heti, kun taas kahden jälkimmäisen saatavuudesta tai niiden mahdollisista aikatauluista ei ole toistaiseksi minkäänlaista varmuutta.
Koronavirukseen ei ole tehokasta rokotetta, mutta maailmalla on käynnissä parisen sataa rokotehanketta. Vielä ei tiedetä, synnyttääkö koronavirusinfektio pysyvää immuniteettia, ja saadaanko siten ylipäätään luotua rokote, joka aiheuttaa riittävän pitkäkestoisen immuniteetin. Usko rokotteeseen ei saa olla peruste jättää ryhtymättä koronaviruksen vastaisiin toimiin jo nyt.
Sekä rokotteen, että maskinkäytön tavoite on sama: estää viruksen tarttuminen uuteen kantajaan. Tässä mielessä laajamittainen rokotusohjelma on verrattavissa laajamittaiseen maskinkäyttöön, kun puhutaan aerosolivälitteisestä sairaudesta. Merkittävimmäksi eroksi koronarokotteen ja maskien välillä nousee nykytilanteessa saatavuus: maskeja löytyy kaupasta (tai sellaisen voi tehdä itse), rokotteita ei. Maskien sivuvaikutukset ovat hyvin minimaalisia. Muun muassa terveydenhuollon henkilöstö käyttää maskeja työssään päivittäin, usein tuntikausia, usein äärimmäistä tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Ja pääsääntöisesti täysin ongelmitta.
Tieteellinen näyttö ja laaja kansainvälinen kokemus kertovat maskien toimivuudesta. Asian pitäisi olla itsestään selvä. Maskien riittävyys terveydenhuollolle on jo varmistettu, eli sekään ei ole syy olla suosittelematta maskinkäyttöä. Suomi on maskeihin epäröiden suhtautuvan viranomaislinjan myötä tippumassa kansainvälisen tiedeyhteisön ja edistyneiden maiden kyydistä. Mutta vielä ei ole liian myöhäistä kääntää kelkkaa. Toivomme, että THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salmisen toteamus maskisuosituksen antamisen mahdollisuudesta ei jää vain puheen tasolle. “Tilanteen katsominen” ei riitä, eikä se ole vastaus koronavirustaudin leviämisen muodostaman uhan torjumiseksi.
Mielestämme Suomessa tulee ottaa viiveettä käyttöön alueellinen maskisuositus ja maskipakko julkisiin sisätiloihin ja kulkuvälineisiin. Joukkotapahtumia sisätiloissa ja koulujen avaamista ei tule tehdä ilman maskipakkoa ja muita tehokkaita suojakeinoja. Koulujen avaamisessa on syytä huomioida muun muassa ikäluokittaisen vaiheistuksen, vuorottelun, luokkakokojen pienentämisen, keskinäisen sisätiloissa tapahtuvan vuorovaikutuksen vähentämisen, turvavälien, ilmanvaihdon ja tuuletuksen tehostaminen ja mahdollisuuksien mukaan ulkosalla tapahtuvan opetuksen mahdollisuudet. Koulujen avaamisesta on saatavilla tutkimusta ja eri maista on saatavilla niin paljon esimerkkejä suojauskäytännöistä, että Suomella ei ole varaa jättää oppeja hyödyntämättä.
Suomen on myös turvattava rajansa ja pidettävä huolta Suomeen suuntautuvan paluuliikenteen suojaamisesta ottamalla käyttöön tehokkaat karanteeni-, testaus- ja jäljitysmenetelmät kaikilla rajanylityspaikoilla. Luotto kansalaisten omaehtoisiin toimiin ei pysäytä koronavirusta rajoillemme. Ehdotamme, että Suomeen perustetaan riippumaton ja itsenäinen koronakomissio arvioimaan jo toteutuneita koronatorjuntatoimia ja suosittelemaan uusia.
Elämme edelleen keskellä aikakautemme pahinta kriisiä, jonka vaikutuksista olemme saaneet vasta esimakua. Äärimmäinen valppaus on nyt tarpeen. Meidän pitää löytää tahto pysäyttää epidemia, eikä jäädä odottelemaan kasvavia tartuntamääriä. Toivomme, että jokainen kansalainen kantaa myös itse vastuuta ja kannustaa kanssaihmisiään vastuulliseen toimintaan virallisia suosituksia odotettaessa: maskeja myydään kaupoissa ja sellaisen voi valmistaa itsekin. Minun maskini suojaa sinua, sinun maskisi suojaa minua.
—
Henri Lampikoski
Thomas Brand, @thlbr
Kirjoittajat ovat kansainvälisen EndCoronavirus-vapaaehtoisverkoston jäseniä ja suomalaisen Eroon koronasta -työryhmän perustajajäseniä.
Lue myös aiempi kirjoituksemme:
