Maskit ovat epävarmuuksista huolimatta tehokas keino koronatartuntojen hidastamiseksi
Puolustuksen puheenvuoro
TTieteellinen todistusaineisto ja kansainväliset kokemukset maskien eli kasvosuojusten käytön vaikutuksista COVID-19:n leviämiseen väestössä on riittävä maskisuosituksen antamiseksi (DELVE 2020). Maskit, hygieniatoimet, turvavälit ja testaus ovat tehokkaita ja koeteltuja keinoja epidemian tukahduttamiseksi. Tartunnan saanut voi tietämättään levittää koronavirustaudin aiheuttavaa SARS-CoV-2-virusta ympäristöönsä ja aiheuttaa tartuntariskin ympärillään oleville ihmisille. Tieteellinen tutkimus tukee maskien käyttöä väestötasolla epidemian tukahduttamiseksi. Maskit eivät ole ihmelääke, mutta kokeellinen tutkimus, mallinnukset ja tosielämän kokemukset asettuvat maskisuosituksen puolelle epidemian tukahduttamiseksi. Ehdotan, että Suomen exit-strategia pitäisi sisällään saatavilla olevan todistusaineiston, tutkimuksen ja kokemuksen valossa alueellisen tai tilannesidonnaisen maskisuosituksen ja/tai maskipakon.
Kiinan Hubein maakunnan terveyskomissio ilmoitti WHO:n Kiinan maatoimistolle 31. joulukuuta 2019 ensimmäisistä tuntematonta alkuperää olevista keuhkokuumetapauksista (WHO 2020).[1] [2] Maailman terveysjärjestö WHO julisti COVID-19 kansainväliseksi terveysuhaksi 31. tammikuuta pandemiaksi 11. maaliskuuta 2020.[3] Koronavirustautia (COVID-19) aiheuttava virus tunnetaan nimellä SARS-CoV.[4] Koronavirustautia ja sitä aiheuttavaa virusta koskeva ymmärryksemme on parantunut huomattavasti sitten tammikuun alun, mutta Patlasin (2020), Lipsitchin ym. (2020) ja del Rion ja Malanin (2020) mukaan tietoa tarvitaan merkittävästi lisää.[5]
2000-luvulla koettujen influenssa-, SARS- ja MERS-epidemioiden jälkeen lukuisten eri alojen asiantuntijat esittivät huolestuttavia huomioita uusien taudinaiheuttajien — myös koronavirusten — muodostamasta vakavasta uhasta kytkeytyneessä ja verkottuneessa maailmassa (Bar-Yam 2016; Peckham 2020; Del Rio ym. 2020; Keck 2020; Grech 2020)
Uusi koronavirus kuuluu Coronaviridae-virusten perheeseen, joka “koostuu vaipallisista, positiivisjuosteisista yksisäikeisistä RNA-viruksista” (ECDC 2020).[6] COVID-19-taudin luonne on monisäikeinen, joten oireet voivat vaihdella lähes merkityksettömistä hyvin vakaviin (THL 2020; Thevarajan ym. 2020; Singhal 2020). Kliiniset oireet muistuttavat SARS-CoV- ja MERS-CoV-infektioita, mutta yksin COVID-19-tartunnan saaneet kärsivät harvemmin vain ylähengitysteiden oireista, kuten lisääntyneestä limanerityksestä, aivastelusta tai kurkkukivusta (Bi ym. 2020; Li ym. 2020; Huang ym. 2020).
COVID-19 on vakava sairaus (Faust ja del Rio 2020), johon sairastuneista jopa 15 prosenttia saattaa tarvita tehohoitoa ja taudin kaikista pitkäaikaisseurauksista ei ole tietoa (Guan ym. 2020; Verity ym. 2020; Parshley 2020).[7] Sairastuneiden kliininen taudinkuva vaihtelee suuresti (Guan 2020 ym.; Verity ym. 2020; Kolifarhood ym. 2020), eikä yksiselitteisen toimivia hoitokeinoja ole olemassa (CDC 2020).[8] [9] [10] Pelkän potilasta tukevan hoidon lisäksi erilaisia hoitokeinoja pyritään kaiken aikaa kehittämään (Li ym. 2020; Jin ym. 2020; Liang ym. 2020; Chen ym. 2020). Jackson (2020) on todennut, että koronavirustauti voidaan voittaa vain kolmella tavalla: virus voidaan eliminoida, riittävän suuri väestönosa sairastaa sen tai kehitetään toimiva ja turvallinen rokote tautia vastaan.[11]
Aika, jonka kuluessa COVID-19 tapausten määrä kasvaa kaksinkertaiseksi[12], vaihtelee perusuusiutumisluvun (R0) [13] tavoin suuresti eri aikoina ja eri paikoissa toteutettujen keskitettyjen ja hajautettujen hillintä- ja hallintatoimien perusteella (ks. Reichart ym. 2020; Linka ym. 2020; Yuan ym. 2020). Taudin arvioitu infektiokuolleisuusosuus [14] vaihtelee eri arvioissa suuresti. Meyerowitz-Katz (2020) on arvioinut laajassa tarkastelussaan infektiokuolleisuusosuuden olevan noin 0,75 % (0,49–1,01; luottamusväli 95 %), kun taas Grewelle ja De Leo (2020) ovat arvioineet infektiokuolleisuusosuuden olevan jopa noin 1,04 % (0,77–1,38; luottamusväli 95 %).
Maskit torjunta- ja puolustuskeinona
COVID-19-infektion leviäminen jo (toistaiseksi) oireettomista tartunnan saaneista (Furukawa ym. 2020; Park ym. 2020)[15], supertartuttajatapahtumien suhteettoman suuri merkitys (Hodcroft 2020; Adam ym. 2020; Beldomenico 2020)[16], viruskuorman merkitys infektiossa (Rabinowitz ja Bartman 2020; Mandavilli 2020; Heneghan ym 2020; Chen ym. 2020), taudin kehittymiseen ja sen vaikutuksiin liittyvät epävarmuudet (Wu ym. 2020; Lauer ym. 2020; Chakraborty ja Maity 2020; Fauci ym. 2020), lyhyt kaksinkertaistumisaika ja hillintä- ja hallintatoimenpiteiden toimeenpanossa ilmenevä viive ovat kuitenkin aiheuttaneet merkittäviä haasteita taudin tukahduttamiselle (Pellis ym. 2020; Nunes-Vaz 2020; Muniz-Rodriguez ym. 2020; Li ym. 2020). Lukemattomat maailman maat ovat toimeenpanneet monenlaisia niin sanottuja ei-farmaseuttisia kansanterveydellisiä toimia (Ud Din & Boppana 2020), vaikka niiden tehosta ei välttämättä olekaan niin sanotusti riittävää tieteellistä näyttöä.[17]
Jantunen (2020) on jakanut COVID-19-epidemian ei-farmaseuttiset tukahduttamistoimet[18] kolmeen luokkaan:
- ihmisten välisten kontaktien yleiseen vähentämiseen;
- viruksen siirtymismahdollisuuden heikentämiseen kontaktitilanteessa; ja
- terveen ja tartunnan kantajan välisen kontaktin todennäköisyyden alentamiseen.
Ensimmäisen (1) kategorian toimet ovat luonteeltaan raskaita ja kustannus-hyötynäkökulmasta tarkasteltuna tehottomia massarajoituksia. Kategoriaan sisältyvät muun muassa eri ihmisryhmien karanteenitoimet, koulujen, työpaikkojen ja kulttuurikohteiden sulkemiset, joukkokokoontumisten kiellot jne. Toisen (2) kategorian toimet kohdistuvat kaikkiin ihmisiin ja edellyttävät Jantusen mukaan “kansalaisilta enemmän omaa harkintaa, itsenäistä toimintaa ja lähimmäisten huomioonottamista yksilöinä”. Näitä toimia ovat muun muassa turvavälit, kasvo- ja hengityssuojaimet ja muut suojavälineet jne.[19] Tämän kategorian toimilla voidaan Jantusen mukaan korvata tai lieventää ensimmäisen kategorian toimia, mutta ne eivät ole yhtä raskaita ja niiden kustannus-hyötyanalyysi on tasapainoisempi. Kolmannen (3) kategorian toimet voidaan tiivistää suojaa-testaa-jäljitä-eristä-hoida -toimintaketjuun [20], jossa rajoitustoimet kohdistuvat tiettyihin yksilöihin tai kanssaihmisiin [21].
Lähes kaikkialla maailmassa on toimeenpantu erilaisia ei-farmaseuttisia torjuntatoimia koronaviruksen pysäyttämiseksi. Useimmat näistä toimista kuuluvat Jantusen typologiassa pääsääntöisesti ensimmäiseen ja toiseen luokkaan.[22] Erilaiset toimet aina käsihygienian vahvistamisesta yhteiskunnan lähes täydelliseen tilapäiseen pysäyttämiseen tähtäävät yhdessä koronavirustaudin leviämisen hidastamiseen ja hillitsemiseen, terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn turvaamiseen, kuolemantapauksien vähentämiseen ja erityisiin riskiryhmiin kuuluvien ihmisten suojelemiseen (Davies ym. 2020; Hens 2020 ym.; Wang ym. 2020; Lai ym. 2020).[23] Maskeja voidaan täten tarkastella yhtenä kansanterveydellisenä ei-farmaseuttisena interventiona hengitysteitse leviäviä tartuntatauteja vastaan osana laajempaa interventiokokonaisuutta (Wilson ym. 2020; Worby & Chang 2020; NASEM 2020; Chan ja Febery 2020; Liang ym. 2020).[24] [25]
Maskien eli kasvosuojusten rooli erilaisten hengitystieinfektioiden torjunnassa ja tartuntalähteen hallinnassa on laajasti tunnustettu ja niiden käyttöä erilaisissa olosuhteissa on tutkittu laajasti (Giesecke 2017, 112; MacIntyre ja Chughtai 2015; Laktineh ym. 2020).[26] Maskien käytön merkitys on ymmärretty sekä hengitystieinfektioiden yhteisötason tartuntojen torjumisessa että tartuntojen vähentämisessä monenlaisissa olosuhteissa (Jefferson ym. 2011);[27] maskien käytön tärkeydestä erilaisissa sairaalaolosuhteissa vallitsee laaja yksimielisyys (MacIntyre ym. 2013; Smith ym. 2016; MacIntyre ym. 2016; MacIntyre & Chughtai 2017).[28] Maskit suojaavat muita ihmisiä käyttäjänsä erittämiltä pisaroilta ja aerosoleilta, jotka voivat pitää sisällään COVID-19-infektion aiheuttavaa koronavirusta (Davies ym. 2013; Anfinrud ym. 2020; NASEM 2020; Anderson ym. 2020; Konda ym. 2020; Harlin ym. 2020; Ma ym. 2020; Chu ym. 2020 ks. myös Barasheed 2016 ym.; Leung ym. 2020, Meselson 2020; Viola ym. 2020), mutta maskit voivat myös suojata käyttäjäänsä riippuen maskin materiaalista ja sopivuudesta (Konda ym. 2020).[29] [30] Ammattilaiskäyttöön tarkoitetut hengityksensuojaimet on syytä varata pääsääntöisesti terveydenhuoltohenkilökunnan käyttöön varsinkin silloin, kun niistä on pulaa (Feng ym. 2020; Tirupathi ym. 2020; Mahmood ym. 2020; ECDC 2020; Abaluck ym. 2020; Worby ja Chang 2020).[31]
Ammattilaiskäyttöön suunniteltujen hengityssuojainten tiukkoja teknisiä laatuvaatimuksia ja -ehtoja täyttämättömien maskien vaikuttavuudesta on varsinkin kansalaiskäytössä esitetty monenlaisia epäilyjä (STM 2020).[32] Tämän lisäksi on esitetty, että maskit — aina N95/FFP-hengityksensuojaimista itse tehtyihin kangasmaskeihin (Ollila 2020) — eivät kuitenkaan välttämättä olisi kansalaisten laajamittaisessa käytössä tehokkaita.[33] Tämän lisäksi maskien kansalaiskäyttöön saattaa väitetysti liittyä väärän turvallisuudentunteen kehittyminen, pakonomainen kasvojen koskettelu, infektiovaaroja ja jopa epäsolidaarisuutta (ks. Bae ym. 2020[34]; Brosseau ja Sietsema 2020[35]; Helsingin Sanomat 2020; STM 2020; Yle 2020).
Vuosikymmenien aikana kerätty tutkimusaineisto ja käytännön kokemus muodostavat kuitenkin riittävän vakuuttavat perusteet maskien laajamittaiselle käytölle pandemian tukahduttamiseksi, varsinkin, kun tiedämme, että pisara- ja kontaktitartunnat ovat merkittävässä roolissa oireettomien tai piilo-oireellisten sairastuneiden tavoin. (Jefferson ym. 2008; Chu ym. 2020; Esposito ym. 2020; Feng ym. 2020; ks. Kuvio 1)[36] Virusta sisältävät pisarat saattavat levitä esimerkiksi puhuttaessa, huutaessa tai laulaessa (Anfinrud 2020; Asadi ym. 2019; Borak 2020; Lamner ym. 2020), mutta virusta sisältävät pisarat tai hengityksestä syntyvä aerosoli saattavat levitä useiden metrien etäisyydelle (Yle 2020; Stadnytskyi ym. 2020; Kumar ym. 2020). [37] [38]
Greenhalgh ym. (2020), Greenhalgh (2020), Gao (2020) ja Lopez (2020) ovat vedonneet varovaisuusperiaatteeseen maskipakon tai -suositusten antamiseksi yhteisön muiden jäsenten suojelemiseksi COVID-19-tartunnalta. Yleinen varovaisuusperiaate, jota toisinaan kutsutaan myös ennalta varautumisen periaatteeksi, on lyhyesti päätöksentekoperiaate, jonka mukaan päätöksiä voidaan tehdä puutteellisen todistusaineiston valossa mahdollisen tuhouhan vallitessa. [39] [40] Norman ym. (2020) mukaan yleinen varovaisuusperiaate “määrittelee ne olosuhteet, joissa on ryhdyttävä toimiin tuhouhan vähentämiseksi, eikä perinteisiä kustannus-hyötyanalyysejä tule käyttää. — [T]uhosriskejä ei saa koskaan ottaa systeemisellä ja kollektiivisella tasolla.” [41]
Greenhalghin (2020) ja Longrichin ja Sheppardin (2020) mukaan kansanterveydellisiä interventioita suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee tarkastella kaikkea saatavilla olevaa todistusaineistoa. Macerin (2020) mukaan lukuisat kansainväliset ja kansalliset tahot ovat jättäneet täyttämättä moraalisen velvollisuutensa, kun ne eivät ole suositelleet ja kannustaneet ihmisiä käyttämään maskeja kansainvälisen hätätilan aikana. Macerin mukaan erityisen raskauttavia ovat suorat ja epäsuorat väitteet, joiden mukaan maskeista ei olisi hyötyä epidemian torjunnassa.[42]
Johtopäätökset
Laajamittaisesta maskien käytön turvallisuudesta, kustannuksista ja paikallisista tekijöistä ei ole joidenkin arvioiden mukaan riittävästi tieteellistä näyttöä, jonka takia eräät tahot ovat päätyneet esittämään, että maskien laajamittainen käyttö COVID-19-epidemian leviämisen estämiseksi ei ole tieteellisesti perusteltavissa (STM 2020; vrt. FHI 2020). Toisaalta esimerkiksi Mitze ym. (2020) ovat todenneet synteettistä kontrollimenetelmää hyödyntäen maskipakon hidastaneen COVID-19:n leviämistä Saksassa ja Goscé ym. (2020) ovat mallinnuksessaan todenneet maskien käytön hidastavan taudin leviämistä Lontoossa. Heidän mukaansa havainto on sopusoinnussa sekä epidemiologisen että virologisen todistusaineiston kanssa. Heidän mukaansa jopa maskipakko on “kustannustehokasta, vähemmän taloudellisesti haitallista [kuin rajummat rajoitustoimet] ja demokraattisesti sopusointuinen” toimi COVID-19:n torjumiseksi.[43]
COVID-19-pandemia on täynnä epävarmuuksia, tilanne kehittyy nopeasti ja uutta tietoa ilmestyy jatkuvasti. Tieteellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen kuva asioista ja niiden välisistä syy-seuraussuhteista ei ole selvä (Stevens 2020).[44] Vaikka yksin maski-intervention vaikutuksista COVID-19-epidemian torjunnassa ei juuri nyt olisi vaaditun kaltaista tieteellistä näyttöä, erityisesti korkealaatuisia satunnaistettua kontrolloituja tutkimuksia, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että maskisuositus ei olisi perusteltu (Howard 2020). Maskisuosituksen ja sitä tukevien asianmukaisten toimien avulla voidaan myös vähentää yhteiskunnan uudelleen avaamiseen liittyvää epävarmuutta ja mahdollisesti jopa välttää mahdollisen niin sanotun toisen aallon edellyttämiä rajuja lukitus- ja rajoitustoimia (Stutt ym. 2020; Kelland 2020).
Larsen (2020) on todennut, että “tietämättömyys” maskien vaikutuksista epidemian hallitsemiseksi näytön puutteeseen vedoten ei kestä lähempää tarkastelua.[45] Eikenberry ym. (2020), Gao ym. (2020), Gupta ym. (2020), Chu ym. (2020) ja Sunjaya ja Jenkins (2020) ovat huomauttaneet maskien olevan täydentävä COVID-19-infektioiden torjuntatoimi.[46] Tutkijat ovat laajasti todenneet COVID-19:n tukahduttamisen olevan tehokkainta, kun maskit yhdistetään muihin ei-farmaseuttisiin suojatoimiin (mm. hygieniatoimet ja turvavälit ja lähikontaktien välttäminen) ja toimiin sitoudutaan laajamittaisesti.[47] [48] Yhteiskunnan kannalta on kuitenkin syytä suosia sellaisia tehokkaiksi todettuja toimia, jotka eivät rajoittaisi ihmisten elämää liiaksi ja olisivat hyötyjen ja haittojen kannalta tasapainossa (Esposito ym. 2020). Maskit ovat juuri tällainen toimi viruksen siirtymismahdollisuuden heikentämiseksi kontaktitilanteessa (Huang 2020).
Riittämättömästä näytöstä huolimatta maskien käyttösuositus voi olla perusteltu, jos intervention mahdolliset hyödyt ovat esimerkiksi alueellisesti, kustannuksilla tai merkittävien haittojen puuttumisella suuremmat kuin jättää suositus antamatta. (Oxman ym. 2009; Clase ym. 2020; Greenhalgh ym. 2020) Maskien käyttösuositus tulee perustaa siihen laajaan tietoon, todistusaineistoon ja yleiseen ymmärrykseen, joka meillä on koronavirustaudista ja yhteiskunnan tilasta tällä hetkellä (Temte 2020; Cheng ym. 2020). Maskien käyttö on perusteltavissa, kun otetaan huomioon SARS-CoV-2:n biologiasta, maskien käytöstä eri olosuhteissa, kokeellisista koeasetelmista, epidemiologisista tutkimuksista ja tuoreimmista vertaisarvioiduista tutkimuksista saatu näyttö. (Wilson ym. 2020)[49]
Olemassa olevan tieteellisen tutkimuksen valossa jopa tavalliset kangasmaskit[50] voivat kuitenkin merkittävästi vaikuttaa koronavirustaudin leviämisen hidastumiseen ja uusien tartuntojen ehkäisemiseen, varsinkin kun otetaan huomioon oireiden verrattain hidas ilmeneminen ja tarttuvuus taudin alkuvaiheessa (Guo ym. 2020; Lai ym. 2020; Zhu ym. 2020; Wölfel ym. 2020), oireettomien tai lieväoireisten koronavirustartunnan saaneiden suhteellisen suuri osuus kaikista tartunnan saaneista ja heidän mahdollinen roolinsa taudin nopeassa leviämisessä (Arons ym. 2020; He ym. 2020; Furukawa ym. 2020; Li ym. 2020; Zhang ym. 2020) ja supertartuttajatapahtumat (Beldomenico 2020; Ebrahim ja Memish 2020; Kay 2020; Al-Tawfiq ja Rodriguez-Morales 2020; Sariola 2020; Ilta-Sanomat 2020).[51] Maskien käyttö esimerkiksi julkisissa tiloissa tai joukkoliikennevälineissä vähentää sen riskiä, että oireeton tai hyvin lieväoireinen koronavirustartunnan saanut tartuttaa muita.[52] Maskit ovat näin ollen osa kansallista turvaketjua, joka voi estää pahinta käymästä toteen ja suojata kaikkia suomalaisia kärsimykseltä (Harlin ym. 2020; Javid ym. 2020; Cohen 2020).[53]
Maskit tukevat koronavirusepidemian tukahduttamista yhdessä fyysisen etäisyyden, käsihygienian ja suurtestauksen kanssa varsinkin silloin, kun koronaviruksen R0-luku on lähellä tai alle yhden (Prather ym. 2020; Ngonghala ym. 2020; Gandhi ja Havlir 2020).[54] [55]Tämänhetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että maskien käytön tehoa voidaan väestötaholla parantaa entisestään muun muassa maskeja koskevan opastuksen ja ohjeistuksen avulla (Duckworth ym 2020; Tam ym. 2020).[56] Ajallisesti ja alueellisesti rajattu maskipakko esimerkiksi tietyissä olosuhteissa, jossa muuten suositeltujen turvavälien säilyttäminen on hankalaa tai yhteisessä tilassa vietetään verrattain kauan aikaa, saattaa olla hyvä keino niiden käytön lisäämiseksi ja ihmisten suojelemiseksi (Chu ym. 2020).[57] Jopa suodatuskyvyltään heikkojen maskien laajamittainen käyttö voisi olla hyödyllistä koronavirusepidemian tukahduttamiseksi (Harlin ym. 2020; Ngonghala ym. 2020). Maskien yhteisöllinen käyttö suojaa terveitä ihmisiä sairastumista (MacIntyre ja Chughtai 2020; Jiang ym. 2020).
Koronaviruspandemian tapauksessa päätöksenteon on syytä perustua parhaaseen saatavilla olevaan todistusaineistoon, vaikka todistusaineisto olisi puutteellista (Middleton ja Lopes 2020). Maskisuositusta harkittaessa on otettava huomioon edellä kuvattu todistusaineisto ja koronaviruspandemiaan liittyvät epävarmuudet (MacIntyre ja Chughtai 2015). Maskisuosituksessa on huomioitava, että kyseessä on kompleksinen interventio kompleksisessa järjestelmässä, jonka kaikki vaikutukset eivät ole ennalta-arvattavia (Martin ym. 2020; Greenhalgh 2020). Toisaalta esimerkiksi näyttö riskikompensaatioargumenttien puolesta ei ole järin vakuuttava (ks. Neilson 2016; Mantzari ym. 2020; Howard ym. 2020)
Epävarmuus ei kuitenkaan tarkoita, että maskisuositusta ei tulisi antaa (Barr 2020; ks. Greenhalgh ja Papoutsi 2018).[58] Tarkalla seurannalla ja asianmukaisin toimin politiikkatoimia voidaan säädellä ja muuttaa tilanteen niin edellyttäessä (Middleton ja Lopes 2020), mutta jokainen hetki ilman laajamittaista maskinkäyttöä hidastaa epidemian torjuntaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ylimääräistä inhimillistä kärsimystä ja taloudellista epävarmuutta.
Maskisuositus ei korvaa muita tarpeellisia suojatoimia, mutta se täydentää muita toimia. (Nuki 2020; Howard 2020). Maskit ovat osoittautuneet tärkeäksi osaksi yhdessä muita COVID-19-tartuntojen torjuntatoimia pyrkiessämme palaamaan takaisin normaaliin arkeen (DELVE 2020; Wilson ym. 2020). Koronavirus voidaan tukahduttaa tehokkaimmin matkustusta, tartuntatapauksia ja yhteisöä koskevin toimin, joissa painopiste on tartuntatapauksien nopeassa varhaisessa tunnistamisessa ja eristämisessä, turvaväleissä ja hyvin toteutetussa avoimessa viestinnässä (Wu ym. 2020: Jackson 2020; Baker ym. 2020). COVID-19-epidemiassa aika on sekä rahaa että ihmishenkiä.[59]
Yhteiskunnan pitäminen rajoitetusti suljettuna pitkiä aikoja on sekä inhimillisesti että taloudellisesti tarkasteltuna katastrofaalinen tilanne etenkin kun samaan aikaan maskien käyttöä kansalaisten keskuudessa ei alueellisesti ja/tai ajallisesti suositella eri tilanteissa.[60]Maskien ensisijainen tehtävä on hidastaa koronaviruksen leviämistä väestössä. [61] Yhteisöllinen maskien käyttö on sekä edullinen että hyödyllinen keino tartuntojen vähentämiseksi varsinkin, kun epidemiatilanteeseen liittyy edelleen merkittäviä epävarmuuksia (MacIntyre ja Heslop 2020; Cheng ym. 2020; ECDC 2020; Zimmerman 2020) esimerkiksi aerosolitartuntojen osalta (Fennelly 2020).
Mitä seuraavaksi?
Ehdotan, että Suomen hallitus antaa COVID-19-pandemian aikana mahdollisimman vahvan ja näkyvän viestin siitä, että maskin käyttö aktiivisilla epidemia-alueilla on sekä turvallista että suotavaa normaaliin elämään palaamisen kannalta. [61]
Alaviitteet
[1] Kiinassa saatiin tieto ensimmäisestä ihmistartunnasta ilmeisesti marraskuun puolivälissä (The Guardian 2020). Wu ja McGoogan (2020) ovat esittäneet, että ensimmäisen tunnetun potilaan keuhko-oireilu alkoi 8.12. Viitteitä SARS-CoV-2:n ihmisestä toiseen leviämisestä oli olemassa jo tammikuussa, ks. Wang ym. (2020) ja Phan ym. (2020). Chan ym. (2020) oli tietääksemme ensimmäinen, joka raportoi tartunnoista sellaisten ihmisten joukossa, jotka eivät olleet käyneet Wuhanissa. Myöhemmin muun muassa uusista Wuhanin ulkopuolisista tartunnoista ja COVID-19-potilaita hoitaneen terveydenhuoltohenkilökunnan tartunnoista saatiin lisätietoa, ks. Li ym. (2020). Jones ja Carver (2020) tarkastelevat toimia terveydenhuoltohenkilökunnan suojelemiseksi COVID-19-infektiolta.
[2] Etiologian epävarmuuden vuoksi kiinalaistutkijat ryhtyivät mahdollisimman nopeasti sulkemaan pois vaihtoehtoisia taudinaiheuttajia, ks. esim. Zhu (2020). Kiinan rajuista toimista koronaviruksen taltuttamisessa vuoden alussa, ks. Wu ja McGoogan (2020). Uusi virus tunnistettiin kiinalaistutkijoiden toimesta 7.1.2020 (CNA 2020; Khan 2020).
[3] Ks. THL (2020) ja WHO (2020). Pandemian määrittelystä, ks. Green 2020. Kyse on ensimmäisestä ei-influenssaperäisestä WHO:n julistamasta pandemiasta.
[4] engl. Severe Acute Respiratory Syndrome Coronavirus 2, suom. akillistä vakavaa hengitystieoireyhtymää aiheuttava koronavirus 2.
[5] Zoccai ym. (2020) kokosivat maaliskuussa yhteen muun muassa COVID-19 ja sen aiheuttavaa SARS-CoV-2:n koskevia tiedettyjä ja tuntemattomia seikkoja. Monet kysymykset ovat vielä vailla täydellistä vastausta, vaikka (epävarmaa) tietoa ja (käytännön) kokemusta on jo ehtinyt kertyä. Myös Mackenzie ja Smith (2020) tarkastelivat tapahtumia ja tietoa tautia ja sen aiheuttavaa virusta koskien maaliskuuhun mennessä.
[6] THL (2020) mukaan ihmisillä hyvin yleisiä koronaviruksia ovat “229E, HKU1, NL63 ja OC-43-virukset”, jotka aiheuttavat “tavallisimmin lievän hengitystieinfektion”. Toisaalta koronavirukset, jotka ovat alkuperältään zonoottisia, voivat aiheuttaa jopa kuolemaan johtavia infektioita. Tällaisia koronaviruksia ovat muun muassa SARS-CoV, MERS-CoV ja SARS-CoV-2. Ihmisten koronavirusten eläinalkuperästä, ks. Ye ym. (2020).
[7] Laajempi katsaus SARS-CoV-2:in epidemiologiaan, genomiikkaan, alkuperään ja niin edelleen, ks. Al-Qahtani (2020). Virusgenetiikan merkityksestä torjuntatoimia suunniteltaessa ja toteutettaessa, ks. esim. Bedford (2020). COVID-19-riskitejijöistä, ks. Honey ym. 2020.
[8] Lapsista ja COVID-19-tartunnan kliinisestä kuvasta lapsilla, ks. Bi ym. (2020), Castagnoli ym. (2020), Qiu ym. (2020) ja She ym. (2020). SARS-CoV-2:n lapsille aiheuttama infektio aiheuttaa yleensä lievän COVID-19-taudin,, ks. Tapiainen ym. (2020) ja Ilkka-Pohjalainen (2020). Taudinkuvan monisäikeisyydestä yleensä, ks. Hassaballan (2020). WHO (2020) on julkaissut väliaikaiset kliiniset hoito-ohjeet erilaisiin COVID-19-tilanteisiin.
[9] Toimivan hoidon tai rokotteen puute tekevät uusien koronavirustartuntojen estämisestä ja torjunnasta tärkeää, ks. Singhal (2020). COVID-19:n erityispiirteiden vuoksi tartuntojen estäminen on osoittautunut haastavaksi, jonka vuoksi yksittäisiä torjuntakeinoja on yhdisteltävä luovasti, vaikka todisteita ei yksittäisten toimien tehosta aina olisikaan heti saatavilla, vrt. Cohen ja Corey (2020).
[10] COVID-19:n prognoosi- ja diagnoosiennustemallien haasteista, ks. Wynants ym. (2020).
[11] COVID-19-rokotekehityksestä ja käynnissä olevista hankkeista, ks. Lurie ym. (2020), Mullard (2020) ja Robbins ja Wosen (2020).
[12] Li ym. (2020) tutkimuksen mukaan Wuhanissa koronavirustautitapausten tuplautumisaika oli epidemian alkuvaiheessa noin 7,4 päivää ja perusuusiutumisluku 2,2. Luvut ovat toki muuttuneet tämän tutkimuksen julkaisemisen jälkeen.
[13] Koronavirustaudin torjuntatoimien ja niiden tehokkuuden tarkastelu yksinomaan R0:n valossa on sekä harhaanjohtavaa että vaikeaa, ks. Delamater ym. (2019) ja Vieconte ja Petrosillo (2020). R0:n lisäksi puhutaan efektiivisestä uusiutumisluvusta (R, Re tai Reff), jossa huomioidaan tartunnalle alttiin väestön heterogenia. Tarkemmin erottelusta, ks. Barrat ym. (2018) ja Aronson ym. (2020). Efektiivisen uusiutumisluvun merkityksestä COVID-19:n torjuntatoimien suunnittelussa, ks. Leung (2020). Tarkemmin perusuusiutumisluvusta, sen määräytymisestä ja laskemisesta epidemian aikana, ks. Giesecke (2017, 108–113). SARS-CoV-2:n patogeenisyydestä ja leviämisestä, ks. Chen (2020). COVID-19:n uusiutumisluku näyttää kuitenkin olevan SARS-koronavirusta korkeampi, ks. Ying ym. (2020).
[14] engl. infection fatality rate. Tapaus- ja infektiokuolleisuuden eroista ja merkityksestä, ks. Condit (2020). Pikalaskelmat vakaville COVID-19-tapauksille eri maissa, ks. Juvet ym. (2020). IFR-S eli oireellisten tapausten infektiokuolleisuusosuudesta Yhdysvalloissa, ks. Basu (2020).
[15] Oireettomien tartunnan saaneiden tartuttavuudesta ei ole vielä tarkkaa tietoa (kuitenkin esim. He ym. (2020), mutta uhkaa pidetään todellisena oireettomien suuren määrän vuoksi, ks. Cereda ym. (2020), Huang ym. (2020), Inui ym. (2020) (*), Chan ja Yuen (2020), Li ym. (2020) ja Oran ja Topol (2020). Oireettomien aiheuttama tartuntariski voi olla erityisen suuri jaetuissa tiloissa, ks. Jiang ym. 2020. Li ym. (2020) ovat korostaneet oireettomien tai vähäoireisten tartunnan saaneiden tartuttavuuden ja pitkän itämisajan tekevän SARS-CoV-2:n torjumisesta haastavaa. Lauer ym. (2020) ovat todenneet itämisajan mediaanin olevan arviolta viisi päivää.
[16] Supertartuttajatapahtumista ja niiden merkityksestä COVID-19:n yhteydessä, ks. Shen ja Bar-Yam (2020). Epävarmuuksista ja supertartuttajien tutkimuksesta, ks. Cave (2020), Sariola (2020) ja KSML (2020).
[17] Maiden ja kansakuntien väliset epidemiologiset torjuntastrategiat saattavat heijastaa kulloistakin tautitilannetta, kyvykkyyksiä ja arvoja, ks. Brand ja Taussi (2020), Kolifarhood ym. (2020). Epävarmuuksista ja tehokkaista keinoista, ks. Anderson (2020). Matkustusrajoitukset ja rajavalvonta vaikuttavat (erityisesti karanteenitoimet) tartunnanaiheuttajien leviämiseen, ks. Buerkli ja Bar-Yam (2020), Shen ym. (2020), Chinazzi ym. (2020) ja Green ym. (2020). Matkustusrajoitusten oikeasuhtaisuudesta, oikea-aikaisuudesta ja haasteista, ks. Petersen (2020), Devi (2020), Yu ja Keralis (2020), Chen ym. (2020) ja Scheinin (2020).
[18] Pandemian tukahduttamiskeinoista ei vallitse yksimielisyyttä, vaikka matemaattisesti tarkastellen tilannetta on mahdollista tarkastella verrattain suoraviivaisesti, ks. Chen ja Bar-Yam (2020).
[19] Turvaväleistä COVID-19:n hillitsemisessä ja hidastamisessa, ks. Sen-Crowe (2020). Turvavälien, itsekaranteenin ja itse-eristämisen mahdollisista vaikutuksista ihmisiin, ks. Suppawittaya ym. (2020)
[20] Suojautumisen tähän COVID-19 tukahduttamisen toimintaketjuun lisäsivät käsitteellisesti ensimmäistä kertaa Haho ja Tiirola (2020). Näiden toimien yhteisvaikutuksista, ks. Kucharski ym. (2020).
[21] Li ym. (2020) ja Prem ym. (2020) tarkastelevat Kiinassa toteutettuja epidemian torjuntatoimia. Giordano ym. (2020) on uuteen epidemiologiseen malliin perustuva tutkimus, jonka mukaan fyysisis-sosiaalinen etäisyys yhdistettynä laajamittaiseen testaukseen ja kontaktien jäljittämiseen auttaa tukahduttamaan COVID-19-pandemian. Laajempi katsaus kansanterveydellisiin COVID-19-interventioihin, ks. Chowdbury ym. (2020). Muut kuin farmaseuttiset toimet, kuolleisuus ja epidemian kehittyminen, ks. Hens ym. (2020). Kontaktien jäljittämisen haasteista COVID-19:n tapauksessa, ks. Bi ym. (2020), Ferretti (2020) ja Nishiura ym. (2020). Aiemmat kokemukset kontaktien jäljittämisestä, ks. Fraser ym. (2004) ja Hardcastle ja Bar-Yam (2014). Yhteisöperusteinen toiminta COVID-19:n kitkennässä, ks. Zhang ym. (2020) ja Li ym. (2020).
[22] Ilmateitse leviävän tartunnan (engl. airborne infection) käsite on aiheuttanut merkittävää sekaannusta COVID-19-epidemiaa koskevassa keskustelussa, ks. Khamsi (2020), Morawska ja Cao (2020) ja Howard (2020). Tarkemmin aiheesta ja määritelmän tärkeydestä tartunnanaiheuttajan torjuntatoimien toteuttamisessa, ks. Tellier ym. (2019).
[23] Tarkemmin influenssapandemiaan vastaan varautumisesta ja suojaumisesta, ks. WHO (2005) ja Ulrichs (2010). Espanjantaudin ja koronavirustautipandemian eroista, ks. Shanks (2020). Aiemmista kokemuksista AIDS-epidemian aikana, ks. Terry (2020).
[24] De Kai ym. (2020) tarkastellaan kahteen mallinnustapaan perustuen maskien laajamittaisen käytön vaikutuksia SARS-CoV-2:n leviämiseen. Tutkimusryhmän mukaan taudin leviäminen hidastuu merkittävästi, kun yli 50 prosenttia ihmisistä käyttää yleisesti maskia julkisissa tiloissa. Tutkimustulokset pätevät myös kotitekoisille maskeille. Kain johtaman tutkimusryhmän tulosten valossa laajamittainen maskien käyttö on yksi tehokkaimmista ei-farmaseuttisista interventioista COVID-19:n leviämisen hillitsemiseksi tai hidastamiseksi, kun yhteiskunnat vähentävät tiukkoja rajoitustoimia. Yhdessä muiden interventioiden, kuten turvavälien ja suurtestauksen, kanssa maskien käyttö on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti parempi ratkaisu kuin tiukat rajoitus- ja sulkutoimet, ks. Marchiori (2020). Chu ym. (2020) korostavat eri toimien välisiä kerrannaisvaikutuksia, mukaan luettuna maskien käyttöä, koronaviruspandemian tukahduttamisessa. Eikenberry ym. (2020) esittävät mallinnuksiin perustuen, että maskit ovat tehokas toimi terveyden suojelemiseksi ja oireettomien aiheuttamien tartuntojen vähentämiseksi. MacIntry ja Hasanain (2020) ovat todenneet laajamittaisen maskien käytön ennaltaehkäisevän COVID-19-tartuntoja.
[25] Työterveyslaitoksen (2020) mukaan maskeja ja hengityksensuojaimia voidaan tietyissä olosuhteissa käyttää. Lisäksi on myös mainittu toisinaan muita olosuhteita, joissa maskien käytöstä voisi olla hyötyä, ks. HS (2020). Toissijaisten kotitaloudessa tapahtuvien koronavirusinfektioiden torjunnassa maskien, desinfioinnin ja turvavälien merkitystä on myös tarkasteltu, ks. esim. Wang ym. (2020).
[26] Eräs merkittävimmistä systemaattisista kirjallisuuskatsauksista ja meta-analyyseistä on Jefferson ym. (2011). Se on laajamittainen tutkimus, jonka aineisto muodostuu pääasiassa 2000-luvun SARS-, H1N1- ja H5N1-epidemioista tehtyihin tutkimuksiin erilaisten fyysisten suojautumiskeinojen altistumista alentavasta vaikutuksesta. Jefferson ym. Valossa maskien käyttö yhdessä muiden torjuntatoimien kanssa oli erittäin tehokas keino infektioiden vähentämiseksi.
[27] Maskien 100-prosenttinen tehokkuusvaade on niin sanottu argumentatiivinen olkinukke, ks. Howard (2020). Tilannetta voidaan havainnollistaa seuraavalla esimerkillä: kuvitellaan, että jauhesammuttimen tarkastuspäivämäärä on kulunut pois, eikä sen toimivuudesta siten olisi 100-prosenttista varmuutta, sitä kannattaa silti käyttää, jos se on ainoa sammutin tulipalon syttyessä. Maskien käyttäjälleen antaman suoja ei ole sama asia kuin maskien väestötason suoja.
[28] COVID-19-infektioiden torjunta erityisolosuhteissa, ks. Lippi ym. (2020).
[29] Seuraavat neljä seikkaa pitävät todennäköisesti paikkansa: (1) muun muassa Semmelweisin, Mantellin, Snowin, Pasteurin ja Kochin työn tuloksena syntynyt mikrobiteoria, jonka mukaan monet sairaudet ovat mikrobien aiheuttamia, pitää paikkansa (Waller 2003; Gayness 2011, ks. myös Ewald 2002) ; (2) SARS-CoV-2 on niin sanotusti Pasteur-Koch-tyyppinen taudinaiheuttaja (Bao ym. 2020; Gralinski ja Menachery 2020; Fouchier 2020; ks. Rivers 1937) (3) tiukasti kudottu kangasmateriaali kykenee suodattamaan fyysisiä hiukkasia (Rengsamy ym. 2010; Mueller ja Fernandez 2020); (4) virus leviää jopa oireettomasta tartunnan saaneesta pisaroina (kooltaan >5 µm ja <2 m etäisyys) ja aerosoleina (kooltaan <5 µm ja >2 m etäisyys) ympäristöön (van Assendelft ym. 2020; Chan ja Yuen 2020; Li ym. 2020; Galbadage ym. 2020; Marr 2020; Medmastery 2020), mutta fyysis-mekaanisena esteenä maski estää ja hidastaa ainakin osaa virusta sisältävästä aineesta (vrt. SARS-CoV-2 on kooltaan noin 0,12 µm ja virusta sisältävät pisarat noin 0,2–100µm) leviämästä rajoituksissa käyttäjänsä ympäristöön (esim. Gorbunov 2020; Kähler ja Hain 2020; VTT 2020). Jos yksi henkilö kahden ihmisen vuorovaikutuksen tilanteessa käyttää maskia, suoja on maskittoman kannalta parempi kuin ettei maskillinen käyttäisi maskia (ja maski suojaa käyttäjäänsäkin jonkin verran). Jos kuitenkin molemmat osapuolet käyttävät maskia, niin molemmat suojaavat sekä toinen toisiaan että itseään edellä mainittua yhden käyttäjän tilannetta paremmin. SARS-CoV-2 on pieni fysikaalisesta aineesta koostuva hiukkanen ja niiden suodattaminen hengitysilmasta vaikuttaa ilman muuta ilmateitse eri muodoissa leviävän taudinaiheuttajan leviämiseen, ks. Prather ym. (2020) ja Yao ym. (2020). Ks. myös Reidin (2020) kommenttipuheenvuoro Pratherille ym. (2020). Ilma- ja pintakontaminaation osoittaminen on eri asia kuin elinkykyisen viruksen toteaminen erilaisista näytteistä, ks. Chia ym. (2020). Tarkempaa tietoa SARS-CoV-2:n aerodynamiikasta, ks. Liu ym. (2020).
[30] Ilmateitse tapahtuvat tartunnat eivät ole todennäköisin tartuntareitti esimerkiksi ilmassa olevan vähäisen virusmäärän vuoksi, pois lukien ahtaat ja huonosti tuuletetut sisätilat, joissa suuri määrä ihmisiä kohtaa ja saattaa altistua pitkän aikaa taudinaiheuttajalle. Esimerkiksi naistenpäivän supertartuttajatapahtuma Musiikkitalossa Helsingissä saattaa viitata muuhun kuin kontakti- tai pisaratartuntareittiin (Ilta-Sanomat 2020; ks. Kuvio 1)
[31] Maskipulan helpottamiseen on olemassa lukuisia eri tapoja, ks. McMaster University Health Forum (2020).
[32] STM:n tilaaman järjestelmällisen kirjallisuuskatsauksen Saijonkari ym. (2020) mukaan: “Tutkimusnäytön perusteella kasvosuojusten käytön vaikutus hengitystieinfektioiden leviämiseen väestössä on vähäinen tai olematon”. Kirjallisuuskatsausta ovat arvioineet kriittisesti monet tahot, ks. Ollila (2020), Alin (2020), Salminen (2020) ja Jantunen (2020). Yksittäisiä havaintoja kirjallisuuskatsauksesta on esittänyt mm. Näkki (2020). Esimerkiksi Alberta Health Services (2020) päätyi verrattain tasapainoiseen ja varovaiseen arvioon maskien tehosta hengitystieinfektioiden leviämiseen väestössä. Suomessa STM:n selvitystä ovat julkisuudessa arvostelleet mm. HUS:in apulaisylilääri Eeva Ruotsalainen (2020) Turun yliopiston bakteeriopin professori ja mikrobiologian erikoislääkäri Pentti Huovinen (2020) ja anestesia- ja tehohoidon ylilääkäri Risto Kuosa (2020).
[33] Maskien käyttöön liittyy lukuisia käytännön kysymyksiä (esim. Ollila 2020), mutta lisäksi tiukat laatuvaatimukset täyttävistä maskeista on ollut pulaa, ks. Feng ym. (2020).
[34] Artikkeli on vedetty takaisin siinä ilmenneiden virheiden takia, ks. Oransky (2020).
[35] Howard (2020) on kritisoinut lyhyesti Brosseaun ja Sietseman (2020) lähestymistapaa sekä metodologisesti että konseptuaalisesti.
[36] Presymptomaattisista (ennen oireiden ilmestymistä) ja asymptomaattisista (oireettomat) COVID-19-tartunnan saaneista käyty keskustelu on tärkeässä roolissa COVID-19-torjuntatoimia suunniteltaessa ja taudin epidemiologiaa hahmoteltaessa, ks. esim. Bergstrom (2020a; 2020b), Cowling (2020), Slavitt (2020a; 2020b; 2020c; 2020d), Topol (2020a, 2020b, 2020c), Treibel ym. (2020) ja Yang ym. (2020). Näiden kahden tartunnan luokan erottelu on ollut toisinaan sekavaa, jonka vuoksi näistä kahdesta tartuttajaryhmästä on syntynyt väärinkäsityksiä. Tarkkaa tietoa asiasta ei ole, mutta tällä hetkellä on viitteitä sekä presymptomaattisten että asymptomaattisten aiheuttamasta tartuntavaarasta, esim. Dean (2020), Wölfel ym. (2020), Furukawa ym. (2020), Liu ym. (2020), Ganyani ym. (2020), Aguirre-Duarte (2020), Park ym. (2020) Lárionad Faire um Chosaint Sláinte (2020), Li ym. (2020), NASEM (2020), To ym. (2020) ja Zou ym. (2020). Koronavirus leviää tietyissä ympäristöissä “hiipien”, ks. Liira (2020) ja Breslin ym. (2020).
[37] Etelä-Korean Soulissa Guro-gun kaupunginosassa sijaitsevan puhelinvaihdekeskuksen tapaus on erityisen mielenkiintoinen, koska eri kerroksissa työskennelleiden COVID-19-tartunnat näyttävät olleen seurausta 11. kerroksen tartunnoista (KCDC 2020; Park ym. 2020).
[38] Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksella USS Theodore Rooseveltilla ilmeni koronavirus tapauksia, ks. Payne (2020). Tietyistä samankaltaisuuksista huolimatta tapausta ei voi verrata suoraan Diamond Princess -loistolisteilijän tapaukseen, ks. Rocklöv ym. (2020).
[39] Varovaisuusperiaatteesta ja sen soveltuvuudesta COVID-19-pandemiaan, ks. Taleb ja Norman (2020) ja Norman ym. (2020). Varovaisuusperiaatteesta hammashoidossa COVID-19-tilanteessa, ks. Rösing ym. (2020).
[40] Jefferson ym. (2020) tutkimuksessa on nostettu esille maskien (yhtäjaksoiseen) käyttöön liittyviä erilaisia haittoja aina epämukavuudesta päänsärkyihin. Raportoidut haitat on kuitenkin joka tapauksessa tarpeen painottaa maskien mahdollisilla hyödyillä väestötasolla. Maskien käytön hyödyt virusta sisältävien pisaroiden leviämisen ehkäisemiseksi väestötasolla ovat suuremmat kuin maskittomuuden tai jopa maskien väärinkäytön muodostamat riskit (Greenhalgh 2020). Todistustaakka asettuu näin ollen niille, jotka väittävät, että maski maski ei joko olennaisesti vähennä virusta sisältävien ruumiinnesteiden siirtymistä ihmisestä toiseen (erittäin vaikea uskoa) tai ruumiinnesteiden siirtyminen ei ole merkittävää (lähes mahdotonta). Pienikin hyöty on joka tapauksessa tarpeen, ja kaikkien päätöksien tulisi perustua hyötyjen ja haittojen suhteuttamiseen (Chiang 2020). Maskien käytössä on loppuviimein kyse ruumiinnesteiden leviämisen estämisestä ihmispopulaatiossa. Ks. Martin ym. (2020), Lazzarino (2020) ja Crowe (2020); vrt. Greenhalgh (2020), EDCD (2020) ja Longrich ja Sheppard (2020). Taleb (2020) on arvellut maskien olevan pandemian ratkaisun puuttuva palanen.
[41] Ääriarvoteorian soveltamisesta pandemiariskien ymmärtämisessä, ks. Delft University of Technology (2020) ja Cirillo ja Taleb (2020).
[42] Häyry (2020) on toistaiseksi ainoa mielenkiintoinen suomalainen lisäys kansainväliseen keskusteluun COVID-19-pandemiasta. Javid (2020) on esittänyt, että maskien vastustamisen syyt voisivat olla ennemmin poliittis-taloudellisia kuin tieteellisiä.
[43] Isotalus (2020) on hiljattain todennut seuraavaa: “Maskien käyttö julkisessa liikenteessä ja suljetuissa, julkisissa tiloissa lisäisi sitä luottamusta, jolla talouden pyörät saadaan taas pyörimään. Se, jos mikä, olisi kustannustehokas tapa vähentää koronakriisin haittoja.” MacIntyre ja Hasanain (2020) ovat esittäneet lukuisten tutkimusten osoittavan maskien käytön hyödyt julkisissa ja suljetuissa tiloissa tapahtuvien tartuntojen ehkäisemiseksi.
[44] Tekoälyn avulla toteutettu haku koronavirukseen liittyvistä erilaisista tieteellisistä epävarmuuksista, ks. Honey ym. (2020).
[45] Turvaväleistä ei ole olemassa kontrolloituja satunnaistettuja kokeita pandemiatilanteessa, mutta sekä havainnointitutkimus että mallinnus osoittavat selvästi turvavälien eli fyysisen etäisyyden merkityksen tartuntojen hillitsemiseksi, ks. esim. Reluga (2010), Yu ym. (2017), Maharaj ja Kleczkowski (2012), Prem ym. (2020), Matrajt ja Leung (2020), Sen-Crowe ym. (2020). Epäilyjä voitaisiin esittää myös esimerkiksi yskimisetiketin ja tarpeettoman kasvojen koskettelun tehokkuudesta, ks. Zayas (2013) ja West ym. (2020). Näitä suositellaan kuitenkin järkevin perustein eri puolilla maailmaa, esim. Bukhari ym. (2020) ja PERC (2020). Teasdale ym. (2014) ovat jo aiemmin korostaneet, että kansanterveydellisten ei-farmaseuttisten interventioiden välttämättömyyteen, tehokkuuteen, hyväksyttävyyteen ja toteuttamiskelpoisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Howard ym. (2020) ovat nostaneet samoja seikkoja esille erityisesti maskeihin liittyen, mukaan luettuna stigmatisaation uhka. West ym. (2020) suosittelevat käyttäytymistietellistä tutkimusta eri toimien arvioimiseksi, mutta korostavat samalla henkilökohtaisen ja muiden suojaamisen tarvetta varsinaisen näytön puuttuessa.
[46] Wu ja Qi (2020) ovat maskien lisäksi korostaneet lämpömittarien merkitystä taudin torjunnassa.
[47] Eri suojatoimien väliset yhteydet ja vaikutukset COVID-19-epidemian hillitsemiseksi ja hallitsemiseksi eivät ole vielä tarkasti tiedossa, mutta julkisessa keskustelussa maskien käytölle näyttää syntyneen erityisen korkeat näyttövaatimukset (Bastian 2020). Wilson (2020) on huomauttanut, että COVID-19-tartuntojen hiljainen leviäminen tekee sen torjumiseksi tarkoitettujen ei-farmaseuttisten interventioiden poistamisen haastavaksi. Wilsonin mukaan laajemmalla testauksella voidaan lisää tietoa asymptomaattisten kantajien määrästä. Einav (2020) on huomauttanut asymptomaattisten tartunnan saaneiden puoltavan maskien käyttöä.
[48] Lue myös MacIntyren ja Wangin (2020) kommenttikirjoitus Chu ym. (2020) tutkimuksesta.
[49] Harlin ym. (2020) tarkastellaan laajasti maskien käytön kulttuuris-poliittisia piirteitä. Maskien käyttöä Japanissa on tutkittu mm. Burgessin ja Horiin (2012), Horiin (2014) toimesta. Maskeista ja riskien sosiologiasta, ks. Neilson (2016). Japanissa COVID-19-tartunnat ovat pysyneet maltillisina selkeän viestinnän, suoraviivaisen testauksen ja kontaktien jäljittämisen ja laajamittaisen maskien käytön ansiosta, ks. Du ja Huang (2020). Rockwood ja O’Donaghue (1960) ovat esittäneet, että maskien vastustaminen kärjistyi lääkärikunnan keskuudessa 1940-luvulla antibioottihoitojen yleistyessä. Tästä huolimatta maskeja vastustaneet hävisivät ja maskit jäivät osaksi terveydenhuollon arkea. Terveysviranomaisten päättelyvirheistä, ks. esim. Malmi (2020). Laajemmin COVID-19-pandemiasta ja sen synnystä, ks. MacKenzie (2020).
[50] Ks. esim. Amour ym. (2020) ja Howard ym. (2020). Davies ym. (2013) ovat todenneet, että “kotitekoisia maskeja tulisi pitää vain viimeisenä keinona pisaroiden leviämisen estämiseksi tartunnan saaneilta yksilöitä, mutta [kotitekoiset maskit] ovat parempi kuin ei suojaa lainkaan [influenssapandemian aikana].” Maskien käyttö suuren yleisön keskuudessa on ollut 1900-luvulla varsin yleistä (Cowling ym. 2010; Ngonghala ym. 2020).
[51] Suomessa on kerrottu julkisuudessa ainakin seuraavista supertartuttajatapahtumista: juhlat (MTV Uutiset 2020, HS 2020; Kalajokilaakso 2020), konsertti (MTV Uutiset 2020), matkaseurue (HS 2020), hiihtokeskukset (MTV Uutiset 2020), ravintolakokoontuminen (MTV Uutiset 2020), koulut (Iltalehti 2020) ja hoivakodit (Yle 2020)
[52] Kenyon (2020), joka perustaa näkemyksensä Beldomenicon (2020) tutkimukseen supertartuttajista, (vielä) oireettomien taudinkantajien suhteellisesti suureen määrään (Arons ym. 2020) ja kontakti-, pisara- ja aerosolitartuntoihin (Guo ym. 2020; Prather ym. 2020; Setti ym. 2020; Galbadage ym. 2020) varsinkin ahtaissa tai huonosti ilmastoiduissa tiloissa (Lu ym. 2020; Payne ym. 2020), huomauttaa laajamittaisen maskien käytön voivan olevan tehokas väestötason interventio (Cheng ym. 2020). Alueellinen laajamittainen maskien käyttö vähentää tartunnan saaneiden virusta sisältävien ruumiinnesteiden leviämistä ympäristöön.
[53] Ihmiset, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai voi käyttää maskia, voivat tarvittaessa harkita suojavisiirin käyttöä suojautuakseen varsinkin pisaratartunnalta, ks. Perencevich ym. (2020), kommentti Khan (2020) ja Lindsley ym. (2014). Maskien käyttö ja kasvava viruskuorma, ks. Bar-Yam (2020) ja Greenhalgh ja Howard (2020).
[54] Wang ja Yu (2020) huomauttavat hengityksensuojaimien ja maskien olevan muita koronavirustaudin torjuntatoimia tukeva keino.
[55] Monet suomalaiset lääkärit, tieteentekijät ja asiantuntijat ovat allekirjoittaneet avoimen kirjeen maskisuosituksen puolesta, ks. Eroon koronasta (2020), Aiemmin aihetta ovat sivunneet muun muassa THL:n entinen tutkimusprofessori Matti Jantunen, Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapaalahti ja Oulun yliopiston solu- ja kehitysbiologian professori, ortopedi Petri Lehenkari Seura-lehden (2020) artikkelissa.
[56] Yhdysvaltain korkein lääkintäviranomainen Surgeon General Jerome Adams (2020) ja Yhdysvaltain tautikeskuksen CDC:n johtaja Robert Redfield (2020) esittelivät itse tehdyn maskin käyttöä konkreettisesti huhtikuun alussa. WHO:n infektiotautien torjuntajohtaja April Baller (2020) puolestaan esitteli kangasmaskin käyttöä kesäkuussa. Leung ym. (2020) ja Desai ja Aronoff (2020) korostavat opastuksen ja ohjeistuksen merkitystä maskien laajamittaista käyttöä suositeltaessa. WHO (2020a, 2020b) antoi kesäkuussa suuren yleisön maskien käyttöä koskevan kehotuksen ja tarkempia ohjeita.
[57] Yan ym. (2020) esittävät, että maskipakko saattaa johtaa jonkinasteiseen katteettomaan turvallisuudentunteeseen.
[58] Eräät suomalaiset ovat myös pyrkineet käynnistämään maskeja koskevaa keskustelua kansalaisaloitteen muodossa.
[59] Julkisesta keskustelusta, kansanterveysviranomaisten viestinnästä ja maskien käytöstä, ks. Horwell ja McDonald (2020). Erilaisista ympäristöistä, tartuttajista ja riskeistä, ks. Bromage (2020)
[60] Maskien käytön vaikutusta on selvitetty aiemmin monenlaisilla matemaattisilla menetelmillä, ks. Juneau ym. (2020), Tracht (2010) ja Tracht ym. (2012). Maskien suojatehon ei tarvitse olla täydellinen ja kaikkien ei tarvitse käyttää maskia, jotta maskit tukisivat merkityksellisellä tavalla epidemian tukahduttamista. Tämän lisäksi maskien laajamittainen käyttö tukee merkittävästi kansantaloutta vähentämällä sekä uusia tartuntoja että yleistä epävarmuutta, ks. Wilson (2020). Maskien laajamittainen käyttö epidemia-alueilla — varsinkin jos toista aaltoa ei tule — on edullisempaa kuin laajamittainen testaus ja kontaktien jäljitys. Mitä varhaisemmassa vaiheessa maskeja suositellaan — myös toisen aallon tapauksessa — sen parempi.
[61] Alueellisesta näkökulmasta tarkemmin, ks. Scheinin (2020) ja Lehtonen ja Uoti (2020). Tarkemmat perustelut maskien käytöstä COVID-19-pandemian aikana, ks. esim. DELVE (2020a, 2020b).
—
Artikkelissa käytetty kirjallisuus kuvastaa tilannetta kesäkuussa 2020.
—
Thomas Brand, @thlbr
Kirjoittaja on EndCoronavirus-vapaaehtoisverkoston jäsen ja suomalaisen Eroon koronasta -työryhmän perustajajäseniä.
Lue Henri Lampikosken kanssa kirjoittamani artikkelit:
